keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Vertaistuellinen viikoloppu

Moi! Nyt on loman viimeiset päivät menossa. Hyvin osasin asiani järjestää, että ensin oli viikko lomaa, sitten viikonloppu kurssilla ja siitä sai sitten lähes viikon toipua, kun tällä viikolla on töitä vain perjantaina. Onneksi osaa jo noita voimavaroja vähän säännöstellä että ei mene ihan loppuun.

Eka lomaviikko meni aika paljon lepäillessä, joskin ihmiset sai mun viime postauksesta sen kuvan että olen tekeväinen ja ahkera :D haha. Sehän vain näyttää siltä jos kirjaa jokaisen liikahduksen, mutta oikeastihan vain katsoin telkkaria koko päivän.

Perjantai-iltana oli liiton pikkujoulut, oli tosi mukavaa. Ekan kerran olin sellaisissa ja muutenkin mun pikkujoulukokemukset on aika vähäiset. Pari kertaa olen ollut kaupungin pikkujouluissa, kahdella kertaa itse esiintymässä, the Tädit-ryhmän kanssa ja kerran olin mukana kun Stella Polaris esiintyi. Oli muuten hyvä esitys mutta heidät sidottiin käsittelemään kaupungin organisaatiouudistusta ja stratergiaa - osaatteko kuvitella että parhaimmatkaan koomikot saisivat mitään kivaa tuollaisesta irti! Aika ikävää, olisivat olleet loistavia jos olisivat saaneet vapaat kädet improvisaatioon.


                                            Videossa The Tädit pikkujouluvideo, eka osa :D


No, noi liiton pikkujoulut pitivät sisällään sen, että ensin oli kokous, sitten alkupalat (tosi runsas ja herkullinen noutopöydällinen herkkuja, rakastuin balsamicosipuleihin!!). Sitten pääruoka, jonka jälkeen oli mahtava Duo Marinadin laulupuolituntinen joka sisälsi myös kilpailun jossa olin mukana ja meidän punaisten joukkue tietty voitti! :D

Kakkua odotellessa piti vähän koristautua liiton avaimenperillä, photo by E.K.
Sitten olisi ollutkin kätevästi jälkkärin vuoro, joskaan ei ollut. Sitä venailtiin tunti, mutta kun ei alkanut kuulua niin piti lähteä kotiin viemään koiria ulos, kello oli jo kymmenen illalla. Joten jälkkärikakku jäi saamatta - höh. Kauhea pettymys!

Lauantai-aamuna lähdin junalla Lahteen Validia kuntoutuskeskukseen viikonlopun mittaiseen vertaistukihenkilökoulutukseen. Se oli Invalidiliiton järjestämä koulutus heidän yhdistyksiinsä kuuluville raaja-amputoiduille ja harvinaisille, jollaiseksi minä lukeudun CFS diagnoosini kanssa.

Virkutin ahkerasti kun se helpottaa mun kuuntelua
Meitä oli kurssilla 15 tyyppiä ja kolme vetäjää. Kurssi oli tosi monipuolinen, opimme mitä on olla vertaistukihenkilö, mitkä ovat sellaisen hyviä piirteitä ja mitä taitoja siinä tarvitaan. Ohjaajat olivat tosi mukavia, saimme pitää taukoja tarpeen mukaan ja vaikka loikoilla patjalla lattialla jos ei kunto kestänyt istumista. Ryhmän tyypit olivat ihan mahtavia, huumoria piisasi ja kaikki olivat mukavia ja juttua myös riitti. Ikähaarukka oli aika laaja ja oli miehiä ja naisia, eri diagnooseja ja silti meissä oli paljon samaa <3

Me harvinaisen kivat tyypit
Lauantain virallisen osuuden jälkeen vietettiin iltaa takkahuoneessa. Pääsin kokeilemaan fysioakustista tuolia, joka oli ihanan rentouttava. Olisi saanut saunoa ja uida jos halusi, mutta sitä en jaksanut. Ryhmän nuorisolaiset jaksoivat valvoa pikkutunneille asti, mutta mä vetäydyin omaan huoneeseen jo ysin jälkeen. Soitin miehulle iltapuhelun ja sitten kävin nukkumaan, ja sainkin yllättävän hyvin nukuttua.

Mun kurssieleganssia, villasukat ja kultatossut
Runsaan ja ihanan aamupalan jälkeen jatkui koulutus ja asia. (Ruoka oli hyvää ja runsasta!) Meillä oli vielä lounas ja pätkä koulutusta ennenkuin koitti iltapäiväkahvit joiden jälkeen alkoi kotimatka. Mulla kävi hyvä tuuri kun yksi kurssilaisista oli samalta paikkakunnalta ja sain autokyydin kotiin! Ihan mahtavaa! Teki tosi hyvää viettää aikaa jossain muualla vaihteeksi kuin kotona, tuli ikävä miehua ja koiria, silleen hyvällä tavalla. Oli kiva päästä sitten taas kotiin heidän luokseen.

Kurssista jäi tosi hyvä mieli ja nyt mä olen virallinen vertaistukihenkilö joka pääsee Invalidiliiton listoille. Yksi haave toteutunut taas! Kiitos yhdistykselle ja kaikille kurssilaisille ja vetäjille! Ollan me harvinaiset aika hyvää porukkaa!! :)


perjantai 27. marraskuuta 2015

Normipäivä

Vapaapäivä, tavallinen keskiviikko, joskin keskellä lomaviikkoa. Vointi aika hyvä, eli ei ole tavallista huonompi väsypäivä, eikä ole energinen hyväpäiväkään. Ei ahista, ei särje päätä eli sellainen tasaisen tavallinen.

05 - Heräsin viiden maissa jostain syystä, enkä saanut unta, otin kännyn ja nypräsin sitä, luin Sairaankaunis-Facebooksivulta ihmisten tarinoita, osa todella koskettavia. Mietin kirjoittaisinko omani vaikken olekaan kaunis enkä joidenkin mielestä edes sairas.

06.50 - 9.55 - Nukuin. Heräsin siis vähän vailla kymmenen. Meni puolisen tuntia että pääsin ylös sängystä, eli tavanomaista nopeammin. Päässäni mietin päivän ohjelmaa ja kun sitä ei ole, olen tyytyväinen että saan olla verkkareissa koko päivän eikä tarvitse muuta kuin koiralenkit hoitaa. Puin verkkarit päälle ja puin koirat, Mikyllä pitää olla takki ettei selkä saa kylmää. Piti kaivaa itselleni kevyempi takki takas pyykistä, kun onkin taas plussalla, ja meinaa olla koko viikon, joten paksu toppatakki on vähän liikaa...

10.30 - Koirien kanssa lenkille. Käveltiin ensin yhteen suuntaan, mutta tuli toisia koiria vastaan, joten muutettiin suuntaa. Miky herkästi rähjää muille kun sitä on purtu pahasti, joskus on kätevintä vain vältellä jos ohitus tapahtuu liian läheltä. Käveltiin noin 1,7km ja sitten kotiin. Meni kivasti marraskuun hämärässä ja märässä ja kurassa kävely. Otin joitain valokuvia kännyllä siihen valokuvaryhmään jota harrastan facebookissa. Aiheena tänään South eli Etelä.

Marraskuinen aamupäivä

11.15 - Koirille aamupala ja sitten itselle aamupala. Tänään söin ensin persimon-hedelmän (josta otin kuvia siihen Etelä-aiheeseen) ja join 4dl vettä jonka kanssa aamulääkkeet eli Cipralex, D-vitamiini, C-vitamiini, multivitamiini, omega-3, ubikinoni ja LDN-kapseli. Miehu keitti pressokahvit ja sen kanssa söin luonnonjugurttia 2dl, härkäpapurouhe Granolaa (luomu) ja luomumansikoita pakkasesta ja siihen päälle vähän luomuhunajaa. Aamupalan kanssa katsottiin tv-sarja Bosch tallenteena. Sisko soitti ja pyysi metsäretkelle mutta ei jaksa, aamulenkki vei voimat.

12.30 - Eka tv-sarja katsottu ja aamupala syöty. Miehu valmistautui omiin menoihinsa ja mä katsoin jakson Tanskan ensitreffit alttarilla-tv-sarjaa keskenäni. Miehu lähti. Neuloin rannustinta tv-tä katsoessani.

Rannustimet tulossa

13.10 - Katsoin puolikkaan jakson Hottiksia ja meinasin saada slaagin. Yksi tyyppi sanoi että "mun iho on niin vartalonmyötäinen etten halua pitää mitään säkkejä"!!! En kestänyt katsoa enempää.

13.40 - Annoin koirille Dentastixit, niiden iltapäivän kohokohta. Sitä ennen ne riekkuvat ja yrittävät muistuttaa ettei se vain unohtuisi. Join 4 dl vettä samalla.

13.45 - Avasin läppärin ja tsekkasin sähköpostit, omat ja yhdistyksen. Katsoin FB:n, luin pari blogipostausta ja aloin kirjoittaa tätä.

14.30 - Kastelin kukat. Hain vähän hunajasuolattuja pähkinöitä ja luin Katariina Sourin kirjan Sammunut sydän loppuun.

Tosi hyvä kirja! 
15.00 - Katsoin Dieetit vaihtoon ohjelmasta jakson. Ja neuloin rannustinta. Miehu tuli siinä välissä takaisin kotiin ja koirat olivat onnesta sekaisin.

15.55 - Tsekkasin läppärin, onko mitään tapahtunut.

16.15 - Koiralenkille.

16.35 - Kotiin koiralenkiltä.

16.40 - Join 4dl vettä ja tiskasin aamupala-astiat. Lämmitettiin toissapäivänä tekemääni tonnikalalasagnea miehun kanssa. Salaattia ei enää ollut, joten ruuan kanssa natchoja ja raejuustoa, nam. Join ruuan kanssa 4dl vettä.

16.55 - Ruuan kanssa katsottiin James Nesbitin sarjaa Kadonnut, jota alettiin eilen katsoa. Aika intensiivinen sarja. Ruuan loputtua syötiin vähän karkkia jälkkäriksi.

18.00 - Jakso loppui. Katsottiin Flight of the Conchordsin video You don't have to be a prostitute :D Ja sit laitettiin Policen cd soimaan.

18.10 - Laitoin päivällä ottamani kuvan Instaan ja samalla siihen photoryhmään jossa päivittäin kuvailen. Aiheena oli South, ja mulla siihen pääsi nyt aamulla syömäni etelän hetelmä persimoni.


Persimoni

18.25 - Olen läppärillä ja kirjoittelen tätä ja mietin että mihtähän sitä seuraavaksi. Voisin aloittaa uutta kirjaa Paula Hawkinsin kirjaa Nainen junassa. Voisin katsoa lisää ohjelmia ja neuloa samalla. Oikeastaan pitäisi leikata koirien kynnet ja tehdä pari yhdistysasiaa...hmmm...ja kirjoittaa pari meiliä.

18.30 - Päädyin tekemään yhdistytyötä puoleksi tunniksi.

19.00 - Seikkailin netissä vielä puoli tuntia, kirjoitin viestejä ja latasin pari vanhaa kuvaa ja kirjoitin kirja-arvosteluja ja tsekkailin vuokra-asuntoja. Kauheesti menee aikaa netissä.

19.30 - Tiskasin tiskit, autoin miehua yhessä sen hommassa.

19.45 - Leikkasin koirien kynnet. Muuten sen voi tehdä yksinkin, mutta Mikyn takajalkojen kannuskynnet vaativat kaksi ihmistä, toinen työntää herkkua suuhun samalla kun toinen leikkaa. Meni hyvin tällä kertaa eikä kukaan kiljunut!

20.30 - Menin suihkuun ja värjäsin hiuksiini lisää pinkkiä, värin vaikuttaessa luin kirjaa.

21.30 - Olin valmis ja kuivasin tukan.

21.40 - Koirien kanssa iltalenkille. Kauhea tuuli oli, meinasi hattu lentää päästä. 3,7 kilsaa yhteensä kävelty tänään. Eli se aamuinen 1,7km ja kaksi kilsan lenkkiä koirien kanssa. Se on noin 4400 askelta. Keskimääräinen määrä tavan päivälle. Huonoina päivinä tulee vain kolmisentuhatta askelta, eli tämä oli vähän parempi päivä. Hyvinä päivinä tulee jopa kymppitonni täyteen.

Koirilla on punaiset valot jotta näkyvät, mulla on ledivalo helmassa heilumassa myös
22.05 - Koirille iltaruoka ja join 4dl vettä ja otin iltalääkkeet eli 2 kpl LDNnää ja 2 kpl Peratsinia ja yksi melatoniini. Normaalisti otan vielä magnesiumia mutta nyt se on loppu.
Iltatoimet vähän viivästyivät kun tuo tukan värjäys kesti niin kauan. Yleensä lähden iltalenkille ysin maissa ja kymppiin mennessä on koirat ruokittu ja iltapala syöty että pääsee aikaisin nukkumaan. Se on asia missä ollaan miehun kanssa petrattu. Aiemman yli puolenyön nukkumaanmenon sijaan ollan aikaistettu sitä keväästä lähtien. Enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä, mutta vaikka lipsahduksia sattuu, palataan aina ruotuun. Paras unenlaatu kuitenkin tulee unesta joka nukutaan ennen puoltayötä. Ja toi aiempi rytmi vaan tuntuu paremmalta vaikkei olekaan luontainen.

22.15 -  Vielä oma iltapala, eli riisimuroja kauramaidolla, luin kirjaa Nainen junassa samalla, ja sitten nukkumaan. Tämän kirjoittamisen jälkeen laitan koneen kiinni ja teen ne.

22.30 - Sänkyyn lukemaan. Vähän harmittaa kun meni vähän myöhään.

23.03 - Kirja pois ja valot pois ja koisimaan. (nukuin 10 ja puoli tuntia, yhdellä vessareissulla).

Eli tuollainen on mun normipäivä. Ei kaadu seinät päälle vaikka enimmäkseen himmailen kotona. Tuollaista oleilua voi olla montakin päivää putkeen jos ei ole pakottavia menoja, kuten kauppaanmenoa tai asioita hoidettavana tai kavereita nähtävänä. Tekemistä keksin aina, ja hyvin mieluusti viihdyn kotona. Ja joka päivä yleensä jaksan jonkun kotihomman, tänään ne oli kukkien kastelu, koirien kynnet ja oman tukan värjäys. Joskus pyykit ja joskus jotain muuta siivoilua. Olo on kohentuntu pahimmasta sen verran että noi pienet jutut jaksan vapaapäivinä, enkä tarvitse torkkuja päivittäin. Työpäivinä jää sitten kaikki tekeminen minimiin, silloin katson vain tv:tä, luen kirjaa tai ehkä avaan läppärin (usein en jaksa sitäkään työpäivän jälkeen).

Olisi kiva nähdä jonkun terveen ihmisen päivän ohjelma, tiedän ainakin läheltä seuranneena että aika monella tutulla päivät koostuvat kaikenlaisesta menemisestä ja tekemisestä ihan luonnostaan. Ne mun tutut ketkä näkevät mut aina liikenteessä eivät välttämättä tajua että se on aika poikkeuksellsita ja normielo on tätä tässä kuvattua.

Millainen on Sinun normipäiväsi? :)




keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Kuinka minusta tuli kasvissyöjä

Tämä tulee vähän myöhässä (ylläripylläri) mutta elokuussa tuli täyteen 20 vuotta siitä kun lopetin lihan syömisen. Ja 13 vuotta yhtäsoittoa samassa työpaikassa olleena. Eli noi on pisimmät putket yhtään mitään mun elämässäni!! Pisin aika yhdessä asunnossa koko elämäni aikana on 5 vuotta, ja ihmissuhde tulee nyt marraskuussa 7 vuotta.


Ihana välipala!
 Mun lihan syöminen loppui aika itsestään kun olin palannut Kreikasta, Kreetalta vuoden -95 elokuussa kun olin päässyt Ammattioppilaitoksen Pukuompelun yo-linjalle. Kesä tuli vietettyä tuolla Kreetalla Rethymnonissa töissä huhtikuusta alkaen. Sinne taas tuli mentyä kun äitini päätti saaneensa tarpeeksi täkäläisestä elämästä ja päätti muuttaa muualle. Pikkusiskot asuivat vielä äidin kanssa ja he sitten päättivät lähteä kaikki. Mä en ensin meinannut, koska rakastin turvallisuutta ja mulla oli just ihana yksiö jonka olin sisustanut mieleisekseni. Olin työttömänä koska olin juuri valmistunut kirjastovirkailijaksi ja merkonomiksi oppisopimuksella ja juuri silloin oli iso lama eikä töitä ollut.

Viime tingassa päätin lähteä heidän mukaansa ja varastoin tavarat mummilan vintille ja annoin vuokra-asuntoni pois ja lensimme sinne Rethymnoniin. Siellä oli viikon lomamatka hotellissa ja sen viikon aikana etsittiin duunit ja vuokrakämppä ja jäimme sitten tulematta muiden matkalaisten kanssa kotiin. Mitään meillä ei siis ollut siellä valmiina - hypättiin tuntemattomaan. Ja se oli hyvä päätös. Mun arkuuteni sai siellä kyytiä ja tulevaisuudenpelko ja moni muu asia.

Sisäänheittäjänä Rethymnonin Rock Cafessa
Olin ollut ilman työtä tätä ennen joten olin kerinnyt vähän olla auringossakin! 
Ekana olin töissä yhdessä yökerhossa esitanssijana, tanssin siis useita tunteja illassa. Se paikka ei menestyntyt ja työ meni siinä samalla. Laihduin aluksi aika paljon tuon liikkumisen takia. Sitten sain töitä toisessa baarissa jossa tanssimisen lisäksi tyhjäsin pöytiä. Yhtenä iltana mun baari ei auennutkaan ja kuulin että pomo oli lähtenyt rahojen kanssa livohkaan - jaahas, taas meni työ. Sitten siihen samaan paikkaan perustettiin toinen baari jossa jatkoin hommia. Sitten sekin kaatui ja lopuksi päädyin samaan baariin kuin pikkusiskoni. Se oli vilkas baari ja hommia riitti. Olin sisäänheittäjän ja flyerien jakajana alkuillan ja loppuillasta tuurasin baarihenkilöitä tauoilla ja keräsin astioita ja tiskasin. Duuni alkoi kymmeneltä illalla ja päätyi neljän- viiden maissa aamulla ja sieltä yleensä mentiin vielä rantabaariin jatkamaan. Eli kotona oltiin joskus ehkä ysin maissa aamulla.

Rock Cafessa odottelen että ihmiset alkaisivat valua sisään
Pari tuntia unta ja sitten menin baarille siivoamaan, siinä meni kolme-neljä tuntia hirveässä helteessä torakoiden keskellä. Sitten takas kotiin nukkumaan ja heräsin illalla ja sitten valmistauduttiin yötöihin. Aikamoista. En juurikaan ruskettunut eikä vapaapäivä ollut ellei ihan erikseen sellaista vinkunut, mutta sitä ei katsottu hyvällä.  Ne pari vapaailtaa jotka pidin olivat varmaan ainoat illat selvinpäin. Baarityössä jos joku halusi tarjota, niin piti juoda. Opettelin juomaan viskiä, kun sitä vanhat miehet useimminten joivat ja halusivat tarjota. Ja jos ei juonut, pomot olivat ihan huolissaan että mikäs nyt ja kaatoivat drinkin. Mun lempijuoma tuolloin oli Southern Comfort spritellä. Huh.

Rahallisestihan noi hommat ei kannattaneet, käteen ei jäänyt mitään pakollisten menojen jälkeen, mutta kokemuksellisesti tuo kyllä muutti mua todella paljon. Sain lisää itseluottamusta ja turha arkuus hävisi. Luottamus elämään kasvoi. Loppuaikoina Kreetalla kun jakelin flyereitä tulin aina ostaneeksi gyrospitaa kojuista ja söin niitä. Ja jätskiä nimeltä DJ, se oli ihanaa! Ja ostin kokonaisia leipiä joita söin juuston kanssa ihan kokonaisina. Ja ihania hedelmiä. Ja lisää gyrospitaa. Mä olin ihan ähky koko ajan, ja välillä vähän pompin että maha vajuaisi että mahtuisi lisää. Joku ahmimishäiriö mulla varmaan oli ja kiloja tuli 10 lisää aika lyhyessä ajassa ja olin silloin tukevimmassa kunnossa ikinä. Onneksi syöminen ja olo tasaantui kun tulin takaisin Suomeen.

Muutin silloisen poikaystävän luokse (hän asui vielä vanhemmillaan ja kun poikkis lähti Hesaan opiskelmaan, mä jäin vielä sinne vanhemmille :) ) asumaan. Liha lakkasi maistumasta kertakaikkiaan, eikä ole sen jälkeen tehnyt mieli. Koulussa alkoi juuri saamaan myös kasvisvaihtoehdon joka oli yleensä maissi-herne-paprikaa ja jotain lisuketta. Nam. Kala jäi pois myös, mutta myöhemmin lisäsin sen kun tavoitin itseni hieromasta savustetun affenen nahkaa ranteeseeni nuuskiakseni sitä. Kehoni selkeästi sitä tarvitsi, joten se pääsi takaisin ruokalistalle. Tykkäänkin kalasta tosi paljon.
Herrrrkullista salaattia! 
Eli sellainen tarina mun lihattomuuten takana. Nykyään kyllä tuo eettinen puolikin kiinnostaa, mutta silloin se ei ollut syy. Tosin lapsenakaan en pitänyt makkarasta enkä ole ikinä ollut mikään pihvien ystävä, joten koen että aika luontevaa mulle olla lihaton. Toivoisin että kaikki ihmiset pitäisivät edes kaksi lihatonta päivää viikossa, sillä olisi suuri merkitys maapallolle, mutta pieni juttu yhdelle ihmiselle! Lihattomuus ei todellakaan tarkoita pelkkää salaatinsyömistä, vaan vaihtoehtoja on hurjasti. Proteiinia saa soijarouheesta, jota voi käyttää ihan jauhelihan tapaan, soijasuikaleista, joita voi käyttää korvaamaan vaikka kanaa. Kotimainen loistovaihtoehto on härkäpapurouhe, jota voi myös käyttää jauhelihan tapaan, siitä voi tehdä pihvejä, sitä voi käyttää kastikkeissa ja muhennoksissa ja siinä on proteiinia. Kasvisruoka on ihan yhtä täyttävää ja nälkää pitävää kuin liharuokakin, mutta sulaa helpommin eikä mätäne suolistoon :) Tähän kauniiseen kuvaan päätän tämän tarinan. Kiitos kun luit ja mielipiteitä olisi kiva kuulla :)




tiistai 3. marraskuuta 2015

Vapaaehtoistyötä ja yhteisöllisyyttä

Palaan vielä vähän ajassa taaksepäin. Tein tuossa vähän aikaa sitten viikon töitä ja sitten olin viikon vapaalla - tai miten sen nyt ottaa, oli kalenteri vähän liian täynnä eli ei se juuri vapaasta käynyt. Ensi kerralla kun koitan olla kokonaista viikkoa töissä niin ehdottomasti varaan seuraavan viikon ihan vapaaksi! Sitä toipumisaikaa nimittäin todella tarvitsee. Harmittavan monta juttua piti perua tuolta vapaaviikolta, kun olin ahnehtinut sinne vaikka mitä kivaa johon en sitten pystynytkään. Kuten yksi tapaaminen Helsingissa ja ihanat kirjamessut. Harmitti kun ne piti jättää väliin, siellä olisi voinut tavata monta tuttua ja siellä olisi ollut vaikka mitä mielenkiintoista! No, ehkä sitten ensi vuonna.

Nää koivut karisee kovasti syksyisin. 
Vapaaviikon lauantaina jaksoin onneksi lähteä Siskojen ja Simojen välittämisen keikalle. Ohjelmassa oli vanhusten pihojen haravointia. Eli vapaaehtoisia ihmisiä oli noin 50 ja meidät jaettiin porukoissa sellaisten vanhusten pihoille hommiin jotka eivät itse pysyt haravoimaan koko pihojaan. Ilma oli otollinen, aurinkoinen ja lämmin ja oli tosi mukavaa. Mä päädyin hurjan isolle pihalle jossa meitä oli neljä vapaaehtoista haravoimassa. Työaikaa oli noin puolitoista tuntia ja aika paljon saatiinkin aikaan siinä ajassa. Isäntä vaikutti tosi tyytyväiseltä kun meillä haravat lauloivat :) Keikan jälkeen kokoonnuttiin koko talkooporukka vielä kahville ja pullalle ja meitä virkistettiin myös livemusiikilla kahvittelun aikana. Sanoisin että tosi mukava parituntinen! Joskin onnistuin saamaan kolme komeaa rakkoa sormiini ja ne oli Tosi kipeät - auts! :D

Meikä haravan varressa, tuosta näkee mistä on jo haravoitu. 

Näin komean rakon sain peukkuun ja vielä kumpaankin pikkurilliinkin!
Illalla onneksi oli sauna jossa saattoi rentoutua rupeaman jälkeen. Lihakset tuli tosi kipeiksi ja rakot kirveli niin että suihkuttelu oli supernopeaa. Sunnuntai meni lepäillessä että jaksoin maanantaina taas mennä töihin.

Kannattaa tutustua noihin Siskojen ja Simojen toimintoihin, heillä on matalan kynnyksen vapaaehtoistyötä. Joka kuukausi on joku tapahtuma vanhuksille ja niihin voi ilmioittautua sähköpostilla tai facebooktapahtumassa tai heidän sivuillaan. Mihinkään ei tarvitse sitoutua, pysyvästi vaan voi osallistua ihan omien voimavarojen ja kiinostuksen mukaan. Mulle tämä oli toinen kerta ja haluan osallistua enemmänkin mikäli vointi sen sallii. Tällä hetkellä Siskot ja Simot toimivat Keski-Uudellamaalla, mutta mikäänhän ei estä hyvän leviämistä muuallekin Suomeen :) ps. PS - eli Puoli Seiska tv-ohjelma oli tekemässä juttua tästä haravointitempauksesta!

Siskojen ja Simojen talkooporukkaa
photo by Siskot ja Simot
Toinen ehdottomasti tutustumisen arvoinen palvelu on Nappi Naapuri -palvelu. Sinne voi kirjautua ja vaikka kysellä josko löytyisi kahviseuraa, koiralle ulkoiluttajaa tai lenkkiseuraa lähistöltä, naapurustosta. Tai voi tarjota lainaksi autoaan tai porakonetta tai stepperiään. Palvelu on tarkoitettu että ihmiset kohtaisivat toisiaan arjen eri tilanteissa, voisivat auttaa toisiaan matalalla kynnyksellä. Juuri sellaista yhteisöllisyyttä mitä enemmän kaivataan. Eikö olisi kätevää jos vaikka olisit pahassa flunssassa niin sinne avunpyyntö ja joku naapurista huomaa sen ja auttaa käymään kaupassa ja toinen vaikka vie koirat lenkille! :) Ihan mahtavaa!

Sellainen huomio vielä että tajusinpas miksi mulla oli niin hyvä päivä kun tein edellisen postauksen. Mä olin saanut nukutuksi koko yön ilman heräilyjä. Siitä seuraavana yönä valvoin noin klo 3-6 ja sitä seuraavan yön taas valvoin kolmeen ennenkuin sain unta. Kummasti se vaikuttaa siihen että elämä ei tunnukaan niin kivalta kun valvoskelee eikä saa tarpeeksi nukuttua. Viime yönä taas heräsin vähän ennen kolmea, mutta en saanutkaan enää unta sen jälkeen, eli tämä päivä mennään vajaan neljän tunnin unilla - jei.



perjantai 30. lokakuuta 2015

Hyvä päivä, hyvempi mieli

Tää oli hyvä päivä - eikä se ole vielä edes ohi! Tänään on siis perjantai, olin ma, ti ja ke töissä, jossa oli taas kivaa ja sain tehdä kivoja hommia mm. uudistan lapsille ja vanhemmille suunnattuja kirjavinkkilistoja. Torstai meni toipuessa, jaksoin tehdä pienen kauppareissun kun kaapit ammottivat tyhjyyttään. En jaksa työpäivinä tehdä juuri muuta kun hoitaa ne työt. Piti jakaa kaupassa käynti kahdelle päivälle kun en saa kerralla kaikkea tuotua kotiin.

Tänään aamutoimien jälkeen kävin toisessa kaupassa, jossa ei ole tullut käytyä muutamaan kuukauteen. Se oli taas kun olisi matkoilla käynyt. Kauppaa oli uusittu ja kun siellä on eri valikoimat kun siinä kaupassa, missä yleensä käyn, niin oli mukavan eriä kaikki. (Pitää vetää nämä elämän ilot pienistä asioista, eiks niin? :D ) Siellä oli kiva rauhallisesti pörrätä ja katsoa missä mitäkin oli. Oli jännä havainnoida että kussakin kaupassa on selkeästi ne omat vahvuutensa. Täällä oli mahtavat karkki- ja herkkuvalikoimat, kivasti kaikki gluteenittomat omassa paikassaan ja taas siinä missä yleensä asioin on paremmat luomuvalikoimat ja mun mielestä edullisempaa. Mutta vaihtelu virkistää, ainakin mua.



Oli kiva ilma kävellä, aurinko paistoi viistosti niiden muutamien lehtien lävitse jotka vielä roikkuvat viimeisillä voimillaan puissa kiinni. Kotiin päästyäni miehu oli tarttunut rohkeasti imuriin ja oli siivonnut kotia ja ryhtynyt suureen raikkoamishommaan. Miehulla on puolet olkkarista omana harrastealueenaan (kun ei olla vielä päästy kolmioon josta saataisiin hälle oma leikkihuone). Siellä hän nyt uudistaa järjestystä ja samalla päätyi kierrätyskärryyn onneksi tavaraa.

Mä sain järkättyä yhden rompenurkkauksen kotoota, keittiön yksi nurkka oli kerännyt itseensä kaikenlaista sälää ja papreita ja silpettä ja mä järkkäsin ne ja etsin papereille omat paikkansa (ilahduttavan moni päätyi paperinkeräykseen). Järkkäsin tavaroita uudelleen ja tein tilaa. Tuli hyvä mieli kun tuo nurkka on ahdistanut aika kauan. Nyt on vielä pari ahdistuskoloa käymättä läpi, mutta ainakin yksi on siivottu!!

Sitten tein ruokaa, pottumuusia, kalapullia ja kastia. Kalapullat valmiina ostettuna tosin. Tuli hyvää! Ihmeen harvoin tulee tehtyä muusia vaikka se on namia! Sen jälkeen olikin väsy ja vetäydyin makkariin läppärin kanssa ja tein yhdistyshommia ja katsoin tallenteita koneelta. Koirat nukkuvat tuossa vieressä ja miehu kolistelee olkkarissa omiaan. Kiva fiilis. Ja jotenkin kotoisaa. Napostelen tässä tummaa suklaata kun se kuulema auttaa krooniseen väsymysoireyhtymään :D



torstai 22. lokakuuta 2015

Kirjastontätinä ja mallina

Tulipahan kokeiltua viiden päivän työviikkoa, siis viisi päivää putkeen! Pystyin menemään töihin joka päivä, selvisin työtehtävistä ja oli ihan kivaakin! Mutta rankkaa!

Aamut oli tosi vaikeita, toi herääminen on ihan järkyttävän tahmeeta ja hidasta. Tuolla CFS-vertaistukiryhmässä moni on sanonut että tuohon heräämisen vaikeuteen voisi auttaa happi. Siis että saisi nenäänsä letkulla lisähappea laitteesta. Olisi tosi mahtava kokeilla sellaista, se on monella CFS-potilaalla kotona käytössä, koska meidän kehoissa se happi ei kulje kovin tehokkaasti. Mutta noi laitteet ovat tosi kalliita...huoh.

Kolme aamuvuoroa oli viikossa, ja kun pääsin herättyäni yli siitä heräämisen vaikeudesta, niin sitten oli taas ihan kivaa. Mä niin tykkään mun työstäni! Sinne on kiva mennä joka päivä ja mun työkaverit on tosi ihania! Eli se ei ole mikään ongelma, vaan toi jaksaminen. Loppuviikosta piti portaissakin vetää itseään eteenpäin käsivoimin kaiteesta, kun ei meinannut jalka nousta.

Perjantaina iltavuoron jälkeen menin sieltä suoraan muotinäytöksen harjoituksiin. Meidän kylän kauppakuja järjesti jo toista kertaa muotinäytöksen, jossa esiteltiin kujan putiikkien tuotteita. Siellä on ihana Oranssi Uni jossa on uniikkeja vaatteita luonnollisista materiaaleista, italialaisia vaatteita myyvä Basaari, korukauppa Stone-A ja käsityökauppa Tikkimesta sekä ompelimo ja kangaskauppa Sarta ja vielä neulekahvila Lentävä lapanen. Malleja oli kaiken ikäisiä ja kokoisia, esiteltiin lähinnä Oranssin Unen ja Basaarin vaatteita ja asusteet oli Tikkimestasta enimmäkseen. Koristeluja oli Lentävästä lapasesta ja Sartasta.

Harjoituksessa harjoiteltiin sitä esiintymistä ja vähän ennakkoon katseltiin kampaajien kanssa millaiset kampaukset meille tulisi ja pari läpimenoa tehtiin. Sitten oli sävelet selvillä ja pääsi kotiin nukkumaan.

Selfie kiharoilla ja migreenissä
Seuraavana aamuna heräsin kivasti migreeniin. Mutta otin kourallisen lääkettiä ja lähdin malleilemaan. Mulla oli ihana asu josta tykkäsin ja sain otsatukkaani kiharoita. Esittelin violetin villaryppykankaisen lämpöisen takin joka kyllä kelpais mulle! Päälläni oli myös puuvillainen vihreän hameen jossa kierrätysmateriaalista koristeita, sekä vihreä villainen kauluri ja violetti baskeri ja kauniit violetit säärystimet sekä vielä violetit hapsurannustimet (jotka haluan!). Meikin laitoin itse, sillä meikkajalla oli kädet täynnä hommia. Tapahtuman kuvaaja vei mut sitten ulos ja napsittiin vähän kuvia vaatteista siinä ulkosalla, oli tosi mukavaa. Ja muutenkin tuolla tapahtumassa oli tosi kivoja ihmisiä, aina on niin mukava tutustua uusiin tyyppeihin!

Ekassa näytöksessä klo 11 oli tosi kivasti porukkaa! Paljon enemmän kuin edellisellä kerralla keväällä. Ja kaikki meni oikein mallikkaasti. Sitten oli pieni paussi ja seuraava näytös oli 12.30. Sielläkin oli mukavasti väkeä ja sekin meni hienosti. Sen jälkeen pakkasin pillit pussiin ja menin kotiin ja nukuin yli kolme tuntia. Vähän väsytti. Migreeni jatkui vielä sunnuntaina jolloin myös nukuin koko iltapäivän. Onneksi maanantaihin sain herätä ilman pääkipua :) (joskin keskiviikkona se iski takaisin).
Lähdimme kadulle kuvailemaan



Huippumallit hupsuttelevat
Otettiin meidän ihana suunnittelija mukaan keskelle 

Odotetaan catwalkille menoa

Nyt onkin tiedossa vapaaviikko, tai vapaa ja vapaa - täynnä ohjelmaa lähes joka päivä. Maanantaina käytiin Mikyn kanssa vesijuoksussa, se jaksaa kävellä vesialtaassa jo 4-2-2 minsaa! Sitten käytiin miehun kanssa postissa ja kahvilla sisko T:n kanssa. Tiistaina oli kokousta ja mummozumbaa jossa ekan kerran loppui voimat kesken, piti keskeyttää tanssiminen...Keskiviikkona kampaajaa ja Hesan vierailua (joka peruuntuikin jaksamisen puutteeseen - harmi!!). Torstai oli ihan tyhjä - oho! Ja perjantaina on silmälääkäri ja kirjamessut ja lauantaina menen haravoimaan lehtiä vanhusten pihoille, Siskojen ja Simojen kanssa. Sunnuntain voisikin pitää vapaana kun maanantaina on sitten taas töitä...

Mukavaa viikkoa sinulle siellä <3


torstai 15. lokakuuta 2015

Tylsää...vielä mitä!

Tässä lähiaikoina olen törmännyt muutaman kerran sellaiseen ilmiöön että ihminen on valittanut kovasti pitkästyvänsä elämässään ja ihmetellyt mitä voisi tehdä, että on tylsää... Mun on aika vaikea ymmärtää sitä. Tai siis jotenkin ymmärrän, mutta mulle se on todella vierasta. Mulle se ei ole ikinä ollut ongelma, päinvastoin. En muista edes lapsena kovasti pitkästyneeni ikinä. Automatkoilla mummolaan (5-6 tuntia) me kolme siskosta laulettiin, kinasteltiin, ja oli kaikenlaisia leikkejä takapenkillä. Kotona on aina ollut luettavaa ja luettava on myös kulkenut aina matkoilla. Kassissa on aina kirja. Ja parhaimpina aikoina myös käsityö. Ja päässä on aina mielikuvitus - paremman puutteessa :)

Luen aina kun voin, töissä ei saa, tämä on lavastettu! 

Lukukuva
Mun vuorokaudessa pitäisi olla ainakin neljä tuntia enemmän että jaksaisin/kerkeisin tehdä kaiken sen mitä haluaisin ja mitä pitäisi tehdä. Aika menee tietenkin arjen askareisiin, pyykit, tiskit, kaupassa käynnit, siivoomiset ja koirien kolme lenkkiä päivässä sekä koirien huollot ja ruokkimiset. Loppuaika menee töissä töipäivinä ja vapaapäivinä katsomme miehun kanssa sarjoja ja leffoja, luen kirjoja, surffailen netissä ja olen yhteydessä ihmisiin. Netflix ja Elisa viihde on selkeesti lisänneet tv:n katselua kun niitä voi katsella kun huvittaa, eikä silloin kun tv päättää - huh.

Mun työhuone töissä

Koirain ruokailua, ne saa nappulat näistä peleistä aina

Miky tykkää kölliä kainalossa kun luen
Tuota nettiä mietin paljonkin....ennen kuin sain läppärin vuonna -07 aikani meni lukemiseen, tv:n katseluun, käsitöihin ja palapeleihin. Palapelejä oli kiva tehdä, ja luin varmaan noin 100 kirjaa enemmän vuodessa kuin nykyään. Eli aika tehokas aikasyöppö on tuo atk. Mutta onhan siitä hyötyäkin, tapasin mieheni sen avustuksella, olen löytänyt 'kadonneita' sukulaisia, uusia ystäviä, uusia yhteisöjä joiden jäsen olen, olen tällaisen yhteisön kautta löytänyt valokuvaamisen uudelleen ja sitä kautta ystäviä ympäri maailmaa. Olen löytänyt vertaistukea ja yhdistyksen jossa saan olla mukana. Siellä netissä vaan tuppaa olemaan vähän liikaakin kaikkea, se vie niin paljon aikaa. Onneksi tajusin lopettaa pelailun jota kokeilin vähän aikaa, mutta se oli totaalista ajantuhlausta, haluan että netin käyttö olisi edes hyödyllistä. Silti haluaisin vähentää, tai tehostaa siellä vietettämääni aikaa.

Arjen lisäksi haluaisin värittää mun kivaa värityskirjaa, tehdä enemmän käsitöitä, ainakin pari työtä on kesken tällä hetkellä ja yhden uuden halusin aloittaa ja langat on valmiina jo neljättäkin varten. Ideoita olisi varmaan kymmeneen käsityöhön!

Joskus virkattu huivi, käytössä vieläkin

Ihan omasta päästä virkatut rannustimet

Kaapissa on monta kangasta joista haluisin ommella vaatteita itselleni, miehulle olis pari ompeluhommaa tekemättä ja sitten olisi kasa korjattavia vaatteita. Myös pari kaveria toivoisi että heille ompelisin vaatteita. Kotona olisi pari isoa järjestelyprojektia odottamassa inspiraatiota ja olisi kiva päivittää blogia useammin. Haluisin myös ottaa enemmän valokuvia ja käydä ulkona ihan vartavasten kuvailemassa eikä aina vain napata pikaisesti jotain koiralenkeillä.

Mulla on uudet kävelysauvat ja haaveilen kävelylenkistä niiden kanssa. Myöskin pyörälenkeillä olisi kiva käydä lähiympäristössä ja vaikka järven ympäri mennä. Ja kotijumppaa olen ajatellut että olisi kerran viikossa kiva kokeilla nyt syksyllä alkamani mummozumban lisäksi. Metsäretket olisi myös kivoja, jäi mustikat poimimatta, ja puolukkaakin oli kuulema hyvin metsissä.

Metsäkuvailua

Vapaaehtoistyötä olisi myös kiva tehdä. Käydä lukemassa vanhuksille, osallistua erilaisiin tapahtumiin joissa tehdään vapaaehtoistyötä. Olisi kiva osallistua Rescueyhdistys Kulkureiden toimintaan, he tekevät niin hienota työtä myös!

Haluaisin olla sosiaalisempi, tavata ystäviä ja perhettä, käydä kyläilemässä ja järjestää kahvitteluja ja vaikka kokata kavereille ja kutsua kylään... Mutta ei...

Sosiaalista kahvittelua

..en kerkiä enkä jaksa puoltakaan siitä mitä haluaisin ja toivoisin voivani tehdä. Eli ei ole tylsää, ja voin vaikka luvata ettei tulekaan. Koska jos ei ole mitään muuta (edes kirjaa), on ihana sulkea silmät ja haaveilla ihan mistä vaan ihanasta.

Tässä haaveillaan <3





sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Elämisen tavallista tahmeutta

Nyt jännittää... ensi viikolla on sellainen kokeilu että olen 5 päivää töissä, ma-pe. Siitä seuraavan viikon sitten kokonaan vapaalla. Työkaveri tarvitsi vapaata joten päätettiin kokeilla mennä näin. Suunnitellessa tuntui ihan oivalta suunnitelmalta, mutta nyt yhtäkkiä olenkin ihan veto veks. Ehkä tämä vetoveks on nyt vain ohimenevää, toivotaan näin!

Olin töissä torstaina ja perjantaina Ylen Isolla Pajalla koulutuksessa, se oli ihan hyvä, mutta ainahan reissaaminen ja tuollainen ylimääräinen väsyttää. Nukuinkin sitten koko viikonlopun iltapäivät hyvin sikeästi ja syvästi. Nukahdin kuin tukki ja oli vaikea herätä. La-su välisenä yönä valvoin 3-6, yhtäkkiä uni vaan loppui ja aikani sängyssä pyörittyäni nousin ylös ja menin keittiöön lukemaan kirjaa ja nakertamaan riisikakkuja kun nälkäkin vaivasi.


 Kun istuu pari tuntia kovalla ja kylmällä keittiöntuolilla niin on autuutta sujahtaa lämpöiseen sänkyyn peiton alle kun tuhisevä koira kömpii kainaloon lämmittämään. Siihen on kiva sitten nukahtaa. Jos nukahtaa. Voi käydä myös niin että kun lämpö hiipii takaisin kehoon, se yltyy hikikohtaukseksi joka alkaa ahdistuksentunteella rintakehässä. Sitten ei olekaan enää yhtään kivaa. Pitää pyöriä ja vaihdella asentoa ja asetella peitto niin ettei ole liian kuuma. Ja ahdistukseen pitää löytää sellainen asento että se lievenee. Ja sitten tyynykin tuntuu ikävältä ja peitto, ja kaikki. Parhaassa tapauksessa siihen sitten kuitenkin nukahtaa.

Ja sitten koittaakin aamu. Piti mennä sunnuntaiaamuna kivaan lihaksia lempeästi vahvistavaan jumppaan tuohon kirjastolle. Sitä vetää mukava J-P ja olen kerran päässyt siellä käymään. Nyt en päässyt. Hyvä että pääsin hereille. Miky kipusi rintakehän päälle ja nuoli naamani herättelymielessä, kello oli noin puoli 11. Noin tunnin verran yritin herätä, se oli kuin purkan irroittamista tukasta, tuskallista ja tahmeaa. Yli tunti siihen meni.

Sitten vein koirat ulos. Onneksi oli ihana ilma niin se vähän avasi silmiä lisää. Aamupalan jälkeen menin takaisin nukkumaan kun en pysynyt hereillä. Nukuin iltapäivän. Sitten oli pakko jaksaa olla hereillä kun oli kaupassa käyntiä, ruuan laittoa ja yhdistysjuttuja.

Kerroinko muuten että olen nykyään Suomen CFS-yhdistyksen tiedotusryhmän vetäjä? :) Vähän vanhingossa siihen päädyin, mutta toistaiseksi olen viihtynyt ja tykännyt. Hurjan kivaa porukkaa nuo yhdistyksen tyypit! Ja saa tehdä jotain mikä on itselle hyvin tärkeää.

Peukut pystyssä että jaksan ensi viikon, onneksi on kuitenkin viikko aikaa sitten toipua siitä! :)


maanantai 28. syyskuuta 2015

Jaksamisesta

Mä olen vähän ihmeissäni miten hyvin mä olen nyt voinut viimeiset pari kuukautta. Olen jaksanut enemmän kuin vuosiin ja luulen että se johtuu tuosta LDN-lääkityksestä jonka aloitin viime marraskuussa. Pikkuhiljaa alkoi tuntua että ei uuvu päivittäin ihan niin pahasti ja kun uupuukin, niin toipuu nopeammin. Mikä mahtava fiilis!!

Mä jaksoin kesällä tehdä paljon sellaista mitä en ole jaksanut tehdä useisiin vuosiin. Käytiin rannalla, fillaroimassa ja noi pikku päiväretket joista olen kirjoittanut. Lisäksi olen jaksanut olla hieman sosiaalisempi, nähnyt ystäviä ja jopa kirjoitellut enemmän heille ketkä eivät ole tässä lähiympäristössä.

Kahvilla Kelliksellä

Fillaroitsemassa, kuva by Miehu
Sen verran hyvin on mennyt että uhkarohkeasti ilmoittauduin Opiston Golden Zumba-tunneille, eli mummozumbaan. Kolme tuntia olen jo siellä käynyt ja tuleehan siitä paikat jäykiksi ja kipeiksi, mutta onneksi olen palautunut alle viikossa. Olen käynyt kerran myös sellaisessa lihaksia voimistavassa lempeässä jumpassa meidän kirjastolla, joka oli oikein hyvää tekevää. Joskin siitä lihakset tulivat tosi kipeiksi ja voimat oli pois pari päivää...Olen silti suorastaan onnesta soikeana 0. Ja vähän pelottaa että se vielä kostautuu, mutta toisaalta nautin musiikin mukaan liikkumisesta niin paljon että en jaksa hurjasti sitä murehtia. Nautin niin kauan kuin voin!

Tokikaan vointi ei ole lähelläkään mitä se oli ennen kuin sairastuin 15 vuotta sitten. Siihen on vielä matkaa - että heräisi pirteänä, jaksaisi tehdä useamman kuin yksi tai kaksi asiaa päivässä eikä kärsisi huonoista yöunista tai säryistä ja aivosumusta. Mutta vointi on aika lähellä sitä mitä se oli ennen viimeisintä romahdusta, vuonna 2010 se taisi olla. Ekan kerran kun vointi on näiden vuosien aikana mennyt parempaan päin, yleensä se vain huononee vähän kerrallaan. 

Tietty mietin sitäkin että oliko se tuo kesäloman viisi viikkoa vapaata kun sai mut voimaan ja jaksamaan paremmin, nyt kun on työt alkaneet niin on kyllä niin heikko ja uupunut olo aina töiden jälkeen ettei tosikaan. Ei kysymystäkään että töiden lisäksi voisi tehdä enää yhtään mitään työpäivinä. Eli vain vapaapäivinä voi kuvitella tekevänsä mitään 'ylimääräistä' kuten harrastusta tai ystäviä. 

Paistaa se päivä välillä pöpelikköönkin!
Krooninen väsymysoireyhtymä on nyt ollut tapetilla aika paljon. Aktiivisten potilaiden ponnistelujen vuoksi suurimmaksi osaksi. Liityin CFS-yhdistykseen ja olen sen hallituksen varajäsen sekä tiedotusryhmän vetäjä. (Yhdistyksen nettisivut ovat uudistumassa lähiaikoina).  Ihan mahtavaa porukkaa siellä ja paljon on suunnitelmia tulevan varalle. Ja Duodecim-nettisivuillekin on saatu kuvaus CFSstä vihdoinkin. Vaikka siellä on hoitomuodoista vanhentunutta tietoa niin hyvä että on jokin taho josta tavallisetkin lekurit voivat lukea mistä on kyse eivätkä voi enää väittää että vika on korvien välissä eikä tätä edes ole olemassa. Terve.fi-sívustolla on myöskin ollut juttua tästä taudista, sen voi lukea täältä.

Lisäksi juuri kuulin että yksi naistenlehti on tekemässä juttua väsymyksestä ja halusivat mukaan yhden joka sairastaa CFSsää ja ne sitten haastattelee siihen mua :) Jännää!




keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Loman loppua ja Suomenlinnan retki

Nyt lomani vetelee ihan viimeisiään, huomenna iltavuoroon töihin. Ihan ok:lta tuntuu se. Ei pelota eikä ahista, eikös se ole ihan hyvä juttu?

Kävi vähän hassusti pari kertaa. Ensin iloitsin Mikyn edistymisestä vesijuoksussa ja illalla se kostautui kun tuli pahat krampit takajalkaan ja se huoletti. Onneksi meni ohi ja lääkäri ajatteli sen olleen vain ylirasitusta. Se tokeni levolla ja pikku lenkeillä. Sitten iloitsin edullisten sandaalien kestävyydestä ja kymmenen minsan päästä ne hajosivat. Seuraavaksi lesosin terapeutille että olin koko loman ollut migreenitön - niin eikös vaan...

Viikko loppulomasta meni sitten migreenin kourissa. Siitä tuli pitkä putki, 7 päivää, vaikka kävin tiputuksessakin terveyskeskuksessa. Itse asiassa sitä seuraavat kaksi päivää olivat ne pahimmat. Särki niin että meinas hermo mennä, ellei olisi sattunut niin paljoa. Satuin löytämään yöpöydän laatikosta sinne unohtuneen nenäsumutemigreenilääkkeen joka sitten yllättäen tehosi niin että kohtausputki meni poikki. Terveyskeskuksessa mulle laitettiin tippa jossa oli suolaliuosta, jotain keto--jotain, joka kirveli hirveesti verisuonissa sinne mennessään  ja sen jälkeen paracetamolia vielä. Se auttoi hetkeksi vain. Ja on jotenkin inhottavaa maata siellä...ei sitä osaa oikein selittää. Mutta joo, viikko meni siihen.

Sitä edellisellä viikolla mä vietin ihanan sunnuntain serkkuni kanssa Suomenlinnassa. Oli tosi hieno päivä ja olikin vierähtänyt hurjan kauan aikaa siitä kun viimeksi kävin Suokissa. Kaikki oli jotenkin ihan uutta ja me käveltiinkin koko saari ihan ympäriinsä ja kartoitettiin missä mitäkin on ja pälätettiin koko ajan kun oli vierähtänyt aikaa siitä kun oltiin viimeksi nähty. Nyt laitan tähän kuvakavalkaadin meidän päivästä:

Suomis lähestyy

Kirkon kulma

Kaunis paikka

Täällä käytiin kahvilla

Luolissa ja käytävissä oli mukavan viileää

Ikkunan valo heijastui lattian lätäköstä

Tunnelista toiseen...

Aurinko leikki valleilla

Purjevenheitä Suomenlahdella

Upeita maisemeita

Söpönen pikku uimaranta

Vanhoja sähköjuttuja

Just tässä kohtaa sain ensisuudelmani vuonna -86

Nää on vaan niin ihaneja!

Paistaa se päivä tunneliinkin

Täällä syötiin hyvää lohipastaa!

Näistä tulee jotenkin mutsi mieleen <3


Lisäksi loppulomalla oli kirppispöytä pystyssä jonka voitin arvonnassa pariksi viikoksi. Jonkun verran meni kaupaksi, mutta ei niin hyvin kuin olin toivonut. Mutta olihan nekin pois nurkista :) Ja tuli muutama kymppi matin seuraksi kukkaroon.

Ihan hyvä mieli on jäänyt tästä kesästä. Alkukesä oli kylmä ja sateinen, mutta kukkaloisto oli huimaava ja musta oli kiva kävellä koirien kanssa ja nauttia vaan siitä ettei ollut pimeää eikä tarvinnut pukea talvivaatteita. Ja sopivasti helteet oli mun loman aikana, ja niistä sitten nautittiinkin ihan kunnolla. Rantailua, ulkoilua, retkiä, valokuvaamista, kesävaatteisiin pukeutumista.

Kohti arkea!